11-vuotias Ida ja hänen vanhempansa ottavat perheeseensä sijaiskotilapsen. Ida on haaveillut, että tämä olisi häntä nuorempi, mieluummin tyttö. Toisin kävi. Sieltä tulikin David, hankala ja umpimielinen 15-vuotias poika. Kuinka heillä voisi olla mitään yhteistä? Äiti ja isä alkavat antaa kohtuuttoman paljon aikaa Davidille. Luullessaan Idan olevan jo nukkumassa he istuskelevat iltaisin keittiössä jutellen teekupin äärellä Davidin kanssa. Eivätkä he edes puutu siihen, että poika tupakoi salaa ja tulee iltaisin kotiin aivan liian myöhään. Tämä ottaa Idaa päästä niin, että hän kokee jääneensä kerrassaan ulkopuoliseksi. Idan kavereiden mielestä David on jännä ja siisti tyyppi. He kyselevät Idalta koulussa, miltä tuntuu, kun on saanut tuollaisen bonus- eli kasvatusveljen. Idan mielestä David ei ole hänelle kerrassaan mikään veli. Hän on vain David. Yllättäen Idalle avautuu tilaisuus päästä eroon pojasta, vaan tarttuuko Ida tarjottuun tilaisuuteen?